ferro
raudalla maalattu
Urbaanit epämetsät kaupunkien laitamilla maalaavat merkityksettömät esineet uusilla tarinoilla. Rauta ei hevin antaudu hävitettäväksi. Ennen lopullista tuhoaan pelti laulaa oman joutsenlaulunsa, ottaa uudet värit ympäristöstä ja pyytää ohikulkijaa katsomaan pinnalle muotoutunutta maailmaa. Tuo kuvakieli ei jätä rauhaan, pelti muuttaa työhuoneelle ja alkaa hullun leikkinsä kankaiden pinnoilla. Rauta maalaa kaiken ympärillään jättäen jäljen, painauman ja ruhjotun reunan paljastaen uudessa olomuodossa ennalta odottamattoman merkityksen.